Tänään en jaksakaan tehdä teidän "iloksi" kyselyjä, no en ny hetkeen oo muutenkaan jaksanu joten, mitäs tuosta. I guess.

No joo joka tapaukses, oon taas pikkuhiljaa aloitellu sitä kautta jotta lähen aina iltaisin tuonne ulos kävelylle. Kesäisinkin sitä vois kyl tehdä, mut taas toisaalta mun mielestä se on jotenkin mielekkäämpää syksyisin kun on pimeää, hiljaista ja rauhallista. Sit silloin se on varsin kivaa jos on sellainen tuulenvire käymäs kasvoilla kokoajan ja lehdet lentelee. Tulee sellainen jotenkin kevyt olo.

Mut saan sen kevyen olon myös hiukan toisellakin tavalla. Erään ihmisen seurassa. 

Tänään aion taas mennä, kuunnellen musiikkia ja hiukan pelätenkin oman henkensä ja turvallisuutensa puolesta. Sehän se onkin se varjopuoli täs jutus, tää kaupunginosa missä asutaan ei välttämättä ole mikään maailman turvallisin, mutta onko toisaalta mikään muukaan. Tääl ny vaan sattuu huhujen mukaan ainaki asumaan kaupungin miten sen sanois pohjasakkaa, en oo varma onko toi se sana. Mut kaikki juopot ym.. asiaa varmaan edistää toi kapakka tos ärrän vieres..

Mut kyl siel niin kauan olonsa turvalliseks tuntee kun puhelimes on akkua, mut siin tapaukses en kyl tiedä mitä tekisin jos joku oikeesti lähtis jahtaamaan. Minnekään kerrostalon porraskäytäviin tääl ei paljon pääse niihin aikoihin kun ne menee jo lukkoon, mut sit varmaan soittaisin kaikki mahdolliset läpi ja nooh.. en tiiä. Pitää vaan sikäli pysytellä kodin lähellä. Onneks tääl on kuitenkin rivitaloja ja omakotitalojakin tääl päin, jotta jos hätä tulee niin eiku vaan sellaisen ovelle pyytään apua tai jotain. Vaik voiko sitä vannoa et se jonka ovelle hätätapaukses menis ois iha turvallisimmasta päästä välttämättä hänkään. Entä jos se onkin joku 50-60 vuotias elämäänsä kyllästyny mies joka vetää sisälle ja tekee pahuuksiaan. Niinpä... 

Pistää vähä miettimään, voiko oikeesti siihenkään sit luottaa et toinen auttaa. 

Sen tiedän, et jos yhdelle ihmiselle soittaisin, hän tulisi apuun. Häneen voisin luottaa. Mutta hän ei pääsisi apuun jos hän olisi hädän hetkellä juuri isänsä luona, pitkän matkan päässä minusta. Mut jos hän ois äitinsä luona, silloin hän ehtisi apuun.

Onko teillä sellaista ihmistä jonka tiedätte auttavan ja voitte luottaa siihen et hän auttaa pyyteettömästi?

Uskaltaisitteko te mennä jonkun vieraan ihmisen ovelle, jos joku epäilyttävä ihminen pahat mielessään teitä seuraisi?

Uskoisitteko että tämä vieras ihminen jolta apua pyydätte, auttaisi teitä?

Auttaisitteko te itse, jos joku vieras tulisi teidän ovelle hätääntyneenä apua pyytämään? 

Luottaisitteko te hänen sanaansa aidossa hädässä? Vai onko jokin "ikähaarukka" missä menisi epäilyksen raja siitä onko se avunpyytäjä tosissaan?

Minkälaisissa tilanteissa ette auttaisi, millä perustein? 

Olisitteko itse valmiita lähtemään keskellä yötä kaveria auttamaan jos hän on jossain metsätiellä vaarassa tulla pahoinpidellyksi?

 

 Niin joo, Hyvää Lokakuun ensimmäistä! <3 Saakin sitten varmaan kesälle sanoa jo hyvästit ja toivottaa syksy tervetulleeksi, pian jo varmaan ensilumikin. Ja Muoniossahan se ensilumikin oli jo käväissyt.