Paljon vastuuta oon jo saanu (turhanki paljon?)
Keskiviikkona se tosiaan alkoi ja mun työpaikkaohjaaja vaikutti tosi mukavalta, omasta mielestä tullaan tosi hyvin juttuun. Oli tosi huumorintajuinen.
Ja jo ensimmäisenä päivänä sain yksin siivota kahden asukkaan huonetta, vanhainkodissa kun työssäoppimassa olen. Sillä aikaa tämä ohjaajani oli syömässä.
Seuraava päivä oli vähä ikävämpi kun hänellä oli hirveän kuumeinen ja kipeä olo. Loppupäivästä hän sitten lähtikin kotiin ja minä hoidin hommat sen verran loppuun, että järjestimme ruokasalin koska siellä oli vanhuksille jokin tilaisuus ja sen tilaisuuden jälkeen vielä siirsimme pöydät ja tuolit takaisin omille paikoilleen.
Paikan johtaja oli lupaillut soittaa jonkun sijaisen ohjaajalleni ja olikin soitellut, kuitenkin tämä ihminen jolle hän soitti oli menossa matkoille, tai ei ollut kotona.
Joten eilen tuli pienenä järkytyksenä se, että olin vastuussa itse yksin siivoamisesta. Hengissä selvittiin, ja oli se hiukan jännää kun vasta kolmas työpäivä ja heti jo noin luotettiin paljon.
Eilen oltiin käymäs raksun äidin luona taas. Oli jotenkin hauskaa mut se ikävä osuus päivästä alkoikin sitten illalla, kun tulin kotiin. Äiti taas huusi kurkku suorana. Kun eräs ei-niin-toivottu kaveri oli käyny oven takana aiemmin ja äiti oli käskeny pistää tekstiviestiä sille (kaverille) että missä oon ja et en enää lähde ulos sen kans. No mä laitoin, mut tää kaveri tuli uudelleen ovien taakse ja oli väittäny meidän äitille et en ollu muka laittanu sille viestiä. Niin varmaan, ei sillä varmaan ollu ees puhelin mukana, ja ois äitiki voinu kysyä siltä et onko se ees koska katsonu sitä puhelinta. Sitäpaitsi mulla on se viesti puhelimessani vielä todisteena.
Mut sain silti kauheat huudot ja ny äiti on vieläki mulle kiukkuine ja haukkuu pystyyn, enkä ees enää tiedä miksi. Kaikki mitä teen tuntuu olevan sen mielestä väärin. Raksun kans ei saatais ees makoilla mun sängyllä, sit jos oon koneella äiti valittaa, tai jos meen lenkille oon muka jotenki levoton. Siis mitä helvettiä mun sit pitäis tehä.
Eikai elämä voi olla yhtä siivoamista ym. Ja muutenkin ku siivonnu 3 päivää töissä, nii paljon huvita. Ja varsinkaan ku meijän talon siisteys ei olekaan ainoastaan musta kiinni.
Haluisin vaan ulos täältä.. Mut jooh en tiiä..
Raksun kaa puhuttii et mentäis tuonne yksille markkinoille, ja aika varmaan se on senkin unohtanut. Ongelmana on vähä millä mentäis. Mä en saa autoa, sillä on toki mopo mutta mutta.. Eilen se sanoi et se sais auton, mut kuski puuttuu. No mulla on kortti, mut en osaa/uskalla ajaa farmariautoa, varsinkaan ku se ei oo oma. Tilanne ois eri jos se ois oma tai meijän perheen. Mut ku se on sen äidin auto.. Niin niin uskaltaako sitä välttämättä ensikosketusta farmariautoon tehä toisten autolla..
Eikai se sillä autolla ajaminen voi sen vaikeampaa olla, eihän lopulta porrasperäiselläkään ajo vaikeeta ole. Mut enemmän tuo peruuttaminen kauhistuttais sillä. Ei paniikkia ei paniikkia ei paniikkia.
Mut joo tuskin mennään, ees raksun mopolla.. Tuntuu oikeesti et se unohti sen tai jotain.
Ku eilen se sanoi et vois mennä airsoftaamaan mut sielläki menis 5 tuntia. Ja sen piti muutenkin mennä äitiään auttamaan töihin. Et näin..
Jos se on siel airsoftaamas niin sit tuskin mennään. Onhan ne markkinat huomennakin, mut huomenna on myös isänpäivä, enkä tiedä kuinka "tärkeänä" niillä sitä "juhlaa" pidetään.
Meilläpä ny ei niinkään tärkeänä enää..
Niillä oli eilen puhe jotai myös et ne lähtis illalla laavulle, pyysihän ne muakin mukaan. Ja ehkä olin hiukan suostuvainen lähtemään. Mut katotaan ny.
Mua vaan vaivaa tuo markkinajuttu.. Se et ku raksu lupas sen et mentäis. Ja se et se pisti puhelimeen myös muistutuksen asiasta. Mut plaah..
Voimme kai vain lyödä vetoa et pitääkö se niinsanotun lupauksensa. Koska se ei periaattees ollu lupaus mut oli kumminki...
Tekis mieli soittaa sille, mut en. Ku eipä se vastannu ees mun tekstariin eilen. Eikä se oo taas hetkeen laittanu ees hyvää yötä iltaisin. Onhan sil toki saldo vähis (taas), tai sit se ei katsonu tarpeelliseks vastata siihen viestiin.
No joo tiedä tuota taas..
Tiedä kyl mistään mitään..
And when the night is cloudy
There is still a light that shines on me
Shine until tomorrow
Let it be.
They only hit until you cry
And after that you don't ask why
You just don't argue anymore.
Yes I think I'm okay
I walked into the door again
Well, if you ask that's what I'll say
And it's not your business anyway
I guess I'd like to be alone
With nothing broken, nothing thrown .
Kommentit